sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Cabanan ja Hectorin pennuista vielä vapaana pippurinen tyttö ja kaksi kaunista poikaa :)



Lisää ulkoilukuvia

Fenja, Felix ja Fricco tahtovat kodit, joissa ollaan monipuolisesta harrastamisesta kiinnostuneita....


Sinun ei tarvitse olla koiran koulutuksen konkari tai asiantuntija, ei intohimoinen suojeluharrastaja taikka joka viikonloppu näyttelyjä kiertävä kehäkettu. En odota sinun keräleivän pyttyjä ja titteleitä, enkä hankkivan minulle kasvattajana mainetta ja kunniaa, - jos itsellesi niitä tahdot, autan siinä sen minkä osaan, voin ja pystyn J

Toivon, että hankit saksanpaimenkoiran pennun siksi, että vaikka koira on myös rakastettu perheenjäsen, ystävä ja lenkkikaveri, olet myös kiinnostunut siitä, mitä kaikkea sen kanssa voi puuhata, mitä ominaisuuksia sillä on ja miten niitä voit hyödyntää. Tahdot ehkä löytää uuden harrastuksen, tutustua mukaviin ja vähemmän mukaviin uusiin ihmisiin, tai olet jo löytänyt harrastuksesi, ehkä se on sinulle elämäntapa?

Kasvatan näyttelylinjaisia saksanpaimenkoiria ja pyrin tietenkin saamaan aikaiseksi myös rakenteeltaan rotumääritelmän mukaisia pentuja. On kiva, kun kasvattini pärjäävät kehissä ja pieninä annoksina näyttelytouhu on hauskaa, mutta Näyttelyharrastajaksi en itseäni kuitenkaan koe. Viihdyn parhaiten kentällä, pellolla ja koulutusleireillä. Kovin kunnianhimoinen en harrastuksessa ole ja pipo on ehkä liiankin löysällä tulosten suhteen :D Koiran opettaminen, koulutuksen eteneminen ja oman ymmärrykseni lisääntyminen ovat niitä asioita jotka palkitsevat ja saavat minut tuntemaan onnistumisen iloa.

Saksanpaimenkoiran kasvattajana olen muutamaa astetta ankarampi itselleni ja se on se harrastuksen osa, jonka otan tosissani.  Mielestäni se mitä muut tekevät on heidän asiansa, omalta osaltani voin päästä lähemmäs ihannekuvaa ainoastaan oman tekemiseni kautta. Ellen itse kouluttaisi omia koiriani ja ellen itse olisi treenikentillä näkemässä ja kokemassa, minulla ei olisi hajuakaan siitä mitä on ja mitä voi olla. Realistina tiedän, että aina ei kaikki mene putkeen, vaikka tavoitteet olisivatkin kohdallaan ja yhdistelmän lähtökohdat olisivat mitä parhaimmat.

Silloin koen olevani kasvattajana onnistunut, kun kasvattini ovat terveitä ja elinvoimaisia ja kun kasvattini omistaja saa koirastaan ja harrastuksestaan iloa ja onnistumisia. Takaiskut tuntuvat pahalta, mutta silloinkin on kasvattajan mielestäni oltava läsnä.
Lisää ajatuksiani harrastamisesta

Ei kommentteja: